Otsikkoni on sanataiteellinen laina: näytelmäkirjailija ja prosaisti Maria Jotuni debytoi vuonna 1905 novellikokoelmalla Suhteita, jossa hän tutki kaunokirjallisin keinoin parinmuodostuksen ja syvien ihmissuhteiden mahdollisuuksia 1900-luvun alun suomalaisessa yhteiskunnassa. Me kokisimme kyseisen aikakauden hyvin sukupuolittavana, eriarvoistavana ja epäoikeudenmukaisena systeeminä. Ja niin koki Maria Jotunikin.
Olen työskennellyt 40 vuotta tutkimalla näyttämöllä todellisia ja keksittyjä ihmissuhteita ohjaajana, näyttelijänä ja näytelmäkirjailijana. Maria Jotunille, minulle ja kaikkien aikojen kaikille muille teatterintekijöille on työmme kautta valjennut, että draaman latinki ei ole yksilöissä, vaan heidän välisissään voimakentissä.
Eli suhteissa.
Ilmasto muuttuu (lämpenee), luonto muuttuu (katoaa), ja älynkin on huhuttu muuttuvan tekoälyksi.
Myllerryksen keskellä elää 8,2 miljardia ihmistä, joista Suomessa 5,6 miljoonaa. He ovat kuitenkin biologisesti täsmälleen samanlaisia kuin Maria Jotuni aikalaisineen, eikä samanlaisuus siihen lopahda; nykyihminen on biologisesti ja aivokapasiteetiltaan identtinen 10 000 vuotta sitten eläneiden kivikautisten esivanhempiensa kanssa. Härpäkkeet ja muut elämisenmuodot muuttuvat kiihtyvään kapallis-teknologiseen tahtiin, mutta ihminen perustarpeineen säilyy samana. Ihmisen maailma sätkättää nykyään nopeasti, mutta evoluution rattaat jauhavat hitaasti.
Muun muassa näiden seikkojen tähden suhtaudun intohimoisesti ja uteliaasti Jyväskylän perhe- ja pariterapiakongressiin suojelijana, esitelmöitsijänä, opiskelijana ja kävelyjalkapallokurssin vetäjänä. Vääntöä ja pohdittavaa riittää.
Orientoidun tapahtumaan Maria Jotunin avulla. Suhteita-kokoelmaa seurasivat Rakkautta ja Kun on tunteet. Siinä on jo kolmen novellikokoelman otsikoissa lueteltu alan keskeiset käsitteet.
